Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Porttiteos kauhun maailmaan
24.08.2018 19:58 | Mika Kähkönen

Marko Hautala, Anne Leinonen, Mia Myllymäki (toim.): Tuoretta verta – Kauhukirjoittajan opas

Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat 2018. 173 s.

 

Niin kuin jossain some-päivityksessä kehuskelin, hommasin valtakunnan ykköspelottelijoiden kokoaman kirjoitusoppaan: Tuoretta verta - Kauhukirjoittajan opas. Valtakunnalla tarkoitan tietenkin kotoista Suomea. Aivan, Suomessa kirjoitetaan kauhua! Itselleni tuttuja olivat entuudestaan ainakin (vain) Tiina Raevaara ja Marko Hautala. Tiedän toki muitakin. Silti vähiin on jäänyt, ainakin toistaiseksi. Varmasti kaikille on Zachris Topeliuksen tuttu. Ei varmaan ihan ensimmäisenä tule mieleen yhdistää satusetää ja hänen tuotantoaan kauhuun, mutta kyllä, sieltä löytyy aaveita ja kirouksia. Mitä muuta se on kuin leikkiä yliluonnollisella, paitsi ehkä salapoliisi- jännityskirjallisuutta, jonka edelläkävijäksi Topelius yhtä lailla liitetään. Vaikka kauhu on maassamme marginaalia, löytyy suomalaisesta kirjallisuudesta sitäkin enemmän kauhu-, siinä missä dekkarivaikutteitakin. Mainitsen dekkarit ihan henkilökohtaisista syistä. Totta kai omaksumista on tapahtunut molempiin suuntiin ja hyvä niin. Kaikille pitäisi löytyä siis mieluista luettavaa ilman kääntäjää.

Temppu ja miten se tehdään? Oppeja Kauhukirjoittajan oppaasta tosiaan voi ammentaa, mutta myös yleistä tietoa suomessa tuotetusta kauhusta, sen kehityksestä ja yhteyksistä klassikoihin ja kansanperinteeseen. Soveltuu opetuskäyttöön, sanotaan. Siitä sain idean. Laadin itselleni tentin. Annoin armoa ja sallin lähdekirjan käytön. Käyköön se samalla sisällön esittelynä.

 

  1. Mikä on URS? URS on Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio -liike. Liikkeen tarkoitus on tuoda kotimaisen spekulatiivisen fiktion rintamalle lisää hyvää, viihteellistä fantasiaa, scifiä ja kauhua.

  2. Mikä on Stepanin koodeksi? Stepanin koodeksi on toistaiseksi URS:n merkittävin saavutus, eli mytologia, jonka mukaan hussilaissotien aikaan vuosina 1419-1436 löydettiin Kutna Horan hopeakaivoksen uumenista salaperäinen kirja. Kirja sisältää latinaa ja jotain tunnistamattomaksi jäänyttä kieltä, sekä riettaita, iljettäviä kuvia ihmisistä, eläimistä ja kasveista, näistä monet toisiinsa yhdistyneinä. Stepan-nimitys tulee jesuiittajohtajan mukaan. Mies nappasi kirjan mukaansa. Monet kirjan tutkijoista ovat päätyneet kuolemaan epäselvissä olosuhteissa. Kirja tuottaa lukijalleen erikoisia aistimuksia, harhoja ja isommassa kuvassa jopa kansojen tuhoa. Sepitys koodeksista on avoin ja sitä saa käyttää taustatarinana. On käytettykin.

  3. Mainitse ainakin kolme keinoa tuottaa toiminnallista, viihteellistä kauhua. Yksi: Näytä, älä kerro. Käytä aisteja. Kaksi: Käytä hyväksi tuntemattoman pelkoa. Pidä tuntematon tuntemattomana, viivytä sen paljastumista. Kauhu syntyy odotuksesta. Kolme: Panosta henkilöihin. Tee heidän tunteet ja motiivit ymmärrettäviksi. Niitä ei ole pakko kenenkään hyväksyä. Vähän voi olla paljon. Valitut yksityiskohdat.

  4. Mitä tarkoittaa grimdark? Sen juuret ovat 1700- ja 1800-lukujen kauhuromantiikassa, Charles Perraultin ja Grimmin veljesten tarinoissa. Yhtymäkohtia löytyy myös goottiteoksista ja Edgar Allan Poen tuotannosta. Tärkein yhdistävä piirre kauhun ja grimdarkin välillä on, että ikäviä asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille. Meillä kaikilla on pimeä puolemme. Se voi tulla esille ympäristön muutosten pakottamana. Kauhu voi kummuta ihmisen itsensä muutoksista ja teoista, joita ei koskaan olisi uskonut tekevänsä. Ihminen on arvaamaton, julma, piittaamaton, pahantahtoinen ja tyhmä. Älä kavahda, älä kaunistele!

  5. Määritteli ruumiin kauhu – body horror. Se hyödyntää vieraan pelkoa ja tässä tapauksessa vierasta itsessä, kun jokin tuntematon tunkeutuu omaan kroppaan ja se muuttuu jotenkin vääräksi. Ihmisen ja ei-ihmisen raja rikkoutuu. Tapahtuu kontaminaatio. Kehosta tulee vihollinen. Mieli ja ruumis erkanevat. Mieli jää kehon vangiksi.

  6. Mitä nekropunk tarkoittaa? Nekropunkissa kuvataan irvokasta, epäsuhtaa hahmotyyppiä, elävää kuollutta, niitä zombeja, joissa on jotain tuttua ja turvallista, jotka ovat vain muisto entisestä. Tilalla on jotain kauheaa. (Tulee mieleen Uinu, uinu, lemmikkini poika) Ruumis mädäntyy elävältä ja rappeutuu. Se voi myös luonnottomasti vahvistua ja kokea täyttymyksen. Muodonmuutoksen pitää olla merkityksellistä, mielellään traagista kohtalon ivaa. Rajat on rikottava mahdollisimman räikeästi.

  7. Määrittele eksistentiaalinen kauhu. Käsite perustuu havaintoon ihmiselämän merkityksettömyydestä. Ei ole sielua, ei elämää kuoleman jälkeen. Kaiken keskellä olet aina yksin ja ulkopuolinen. Olet ainoa ihminen muukalaisten joukossa. Maailma ei ole sellainen millaisena se on ymmärretty. Luonnonlait pettävät, tai ne tulkitaan uusiksi; että ihmisen tarkoitus onkin vain olla eloonjäämis- ja lisääntymiskoneita. Eksistentiaalinen kauhu on usein yhteiskunnallista ja kantaa ottavaa. Se herättää enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia. Se ei saarnaa, eikä alleviivaa. Nihilismiä.

  8. Millainen merkitys näkökulmalla on kauhun kirjoittamisessa? Vaihtuvalla näkökulmalla voidaan rytmittää tarinaa ja lisätä jännittävyyttä, vaikka näyttämällä kuinka vaara lähestyy pahaa-aavistamattomia päähenkilöitä. Yhden henkilön näkökulmassa lukija on vain yksien silmien varassa ja hahmon käsitys voi olla väärä. Sellainen voi olla herkullisen ahdistavaa. Myös aikamuoto ratkaisee; preesens on intensiivinen, mutta pitkässä tekstissä ehken raskas. Menneessä aikamuodossa on helpompi rikkoa kronologisia tapahtumia, mutta sen käyttäminen etäännyttää tässä ja nyt -tapahtumia. Kertoja voi olla kuka vain. Kertoja voi olla asenteellinen, epäluotettava, tai (ja) vajaatietoinen.

  9. Kuvaile karkeasti kohtaustason rakenne. Dwight V. Swainin kehittämä scene-sequel-rakenne jakaa kohtauksen kohtaukseen (scene) ja jatkokohtaukseen (sequel). Kohtaus alkaa tavoitteen määrittelyllä (goal) ja jatkuu konfliktilla (conflict). Tässä kohtaa tavoite on uhattu. Konfliktin jatkumona asiat menevät pieleen ja päätyvät onnettomuuteen (disaster). Jatkokohtauksen rakenne juontaa edellisestä kohtauksesta. Seuraa reaktio (reaction) eli ilmaistaan onnettomuuden aiheuttamaa tunnetilaa. Nyt on tarpeen kehitellä vaihtoehtoja –alkuun huonoja – miten ristiriita (dilemma) ratkaistaan. Tehdään päätös (decision), joka toimii seuraavan kohtauksen tavoitteena.

  10. Kuvaile rakenne mikrotasolla. Tässä jännitteen ja kliimaksin oikea-aikainen purkaminen on tärkeää. Swainin mukaan kohtaukset voidaan purkaa liike-reaktio -yksiköihin, eli syihin (motivation) ja seurauksiin (reaction). Jotain tapahtuu, johon on pakko reagoida joko tunnetilalla psyykkisesti tai/ja fyysisesti, tai puheella.

  11. Miten käyttäisit tunteiden kirjoa hyväksi? Mietin mitkä asiat herättävät itsessäni inhoa, pelkoa, vihaa, jännitystä, ahdistusta. Mietin, miten kuvaisin niitä. Pelkotilat ja fobiat, vaikka sitten lapsuudesta, ovat käyttökelpoista tavaraa. Kannattaa liioitella, kuvitella, kehitellä ja valehdella.

  12. Mistä syntyy tunnelma? Tunnelma syntyy kirjoittajan omasta äänestä, kohtauksien rytmityksestä, ajan ja paikan rakentamisesta, sekä lause- ja sanatason valinnoista. Tapahtumien poljennossa on oltava myös suvanteita, pitkään jatkuva toistuva rytinä puuduttaa. Kannattaa miettiä mitä kertoo, kuinka laveasti ja mitä jättää kokonaan kertomatta. Tarinan maailman pitää olla looginen. Mitä kauempana arkitodellisuudesta ollaan, sitä huolellisemmin aika ja paikka pitää rakentaa. Genren ystävät, lukijat, tuntevat jipot ja kliseet. Niitä saa käyttää kohtuudella. Itsestään selvyyksillä ei kannata vedättää.

  13. Millainen ympäristö pelottaa? Miten siitä saa tehoja irti? Pelkoa voi tuottaa yhtä lailla autiot ja hylätyt rakennukset, kuin myös ihmispaljous. Tuttukin ympäristö pelottaa, kun sinne istuttaa jotain vierasta – vääristelee. Kannattaa käyttää runsaasti aisteja.

  14. Mitä tarkoitetaan toistuvalla elementillä? Toistuva elementti voi olla symboli, esine, tilanne tai henkilöhahmo, jolla viedään tarinaa eteenpäin ja luodaan vihjeitä tulevasta.

  15. Poikkeava käytös pelottaa. Sen avulla kirjoittaja voi näyttää inhottavia ja luotaantyöntäviä paikkoja. Arvoitus on, johtuuko muutos riivauksesta, sisäisestä pahuudesta, vai henkisestä sairaudesta. Luettele esimerkkejä. Puhelias muuttuu mykäksi, kiltti ilkeäksi (tai toisin päin), joku alkaa kävellä unissaan, hokee samoja asioita, matkii, oppii taitoja joiden piti olla mahdottomia, puhuu kielillä.

  16. Mainitse kolme samaistuttavan henkilöhahmon piirrettä. Yksi: Henkilöhahmon pitää olla mielellään hyvä, elävä ja aidontuntuinen. Kaksi: Henkilöhahmoilla ja heidän välisillä suhteilla pitää olla merkitystä ja heidän motiivinsa pitää olla tarkkaan mietittyjä. Kolme: Kiinnostavuutta lisää asenteet, persoonalliset käytöstavat ja maneerit.

  17. Mistä syntyy uskottava kauhutarina? Uskottavasta taustatarinasta. Sääntöjen ja niiden seurausten tarkkuudesta. Logiikasta. Johdonmukaisuudesta.

  18. Klisee, uhka vai mahdollisuus? Uhka, jos kulunutta sanontaa, tai rakennetta käytetään kuin se olisi edelleen tuore. Kirjoittajan ei kannata olettaa, että hänen löytämä elementti olisi itsestään selvästi hyväksytty ja ainoa tapa kirjoittaa. Kliseet ovat vaikuttamassa myös tosielämän stereotyyppien muodostumisessa. Parhaimmillaan taas kliseen tietoisella käytöllä voi harhauttaa lukijaa. Tutut ja turvalliset rakennuspalikat ovat tarpeen. Ne pitää tuntea ja siihen auttaa ahkera ja monipuolinen tutustuminen eri kirjallisuuden lajeihin, ei pelkästään Stephen Kingiin. (ihan itse keksitty vertaus)

  19. Miten soveltaisit kansanperinnettä tuotoksissasi? Voisin sijoittaa tarinan vanhaan aikaan, tai tuoda kansanperinteen elementtejä nykyaikaan. Se onnistuu käyttämällä joko perinnetarinan maailmaa, rakennetta, tai juonikuviota hyväksi. Tarinan motiivina voi käyttää uskomusolentoa, tai muuta vastaavaa. Tai sitten kansanperinteeseen voi vain viitata, heijastaa sitä mausteena, esimerkiksi muunneltu taika. Käyttäisin (ja olen käyttänytkin) kolmen kerran sääntöä. Säännön mukaan edellistä vastaava tapahtuma toteutuu kolme kertaa ja kolmannella kerralla tapahtuma saa täyttymyksensä.

  20. Kuinka lainata kauhukirjallisuuden klassikoilta ilman, että lopputulos on klisee, tai fanifiktiota? Välttäisin yksityiskohtien toistoa. Tiina Raevaara puhuu kuonan pesemisestä. Ainesten ydin jää ja muu päivitetään nykypäivään. Tieteen kehittyminen jopa vaatii tätä.

  21. Määrittele tietämyskauhu, knowledge-horror. Tietämyskauhussa uteliaisuus kostautuu. Samat yleismaailmalliset kysymykset toistuvat, kuten ihmisen ja eläimen erot, sekä kuoleman ja elämän mysteeri. Tiede- ja tutkimuspohja.

  22. Lopputehtävä: Marko Hautalan mukaan kauhun kirjoittamisessa olennaista on kyky nähdä tavallinen arki pohjattoman outona. Mikä tahansa alkaa näyttää oudolta, kun sitä tuijottaa tarpeeksi pitkään. Hän kehottaa kertomaan jostain arjessa toistuvavasta tylsästä rutiinista (esimerkiksi työmatkasta) niin, että tunnelma on painostava. Hautala teroittaa, ettei kuvauksessa saisi tapahtua mitään ulkoisesti dramaattista, eikä sen tulisi sisältää varsinaista konkreettista uhkaa. Tehtävässä ei myöskään tulisi käyttää harkitsemattomasti ”suuria” sanoja eli sellaisia, jotka kuvaavat äärimmäisiä tunteita. (Tehtävää saa jatkaa kääntöpuolelle)

Okei, tämä nyt tällainen raapale, eli sadan sanan mittainen kirjoitelma. Nimi olkoon vaikka ”Loman tarpeessa.”

Suljen kodinoven. Otan pyörän. Nousen satulaan. Suuntaan risteykseen. Pyörätie kohoaa sillalle. Nostan katseeni. Näen päämääräni korkealla mäellä, ehkä puolentoista kilometrin päässä. Laitos rajautuu puuston yläpuolelle. Sairaala, sen korkea päärakennus. Tuijotan sitä. On kuin polkisin paikallaan. En etene. Kahdeksantoista vuotta. Kaksisataakaksikymmentä työvuoroa vuodessa, tuhatkuusisataakolmekymmentäyksi tuntia. Sama tie. Sama mäki. Sama määränpää.

Keskityn asfalttiin. Liikun sittenkin. Rakennus liukuu silmäkulmassani, siirtyy sivuun, lähestyy. Poljen kovempaa. Hengästyn. Selkä hikoaa. Tunnen sykkeen. Se hakkaa lujempaa. Vilkaisen laitosta. Se on poissa.

Tasaan hengitystä liikennevaloissa. Vielä viimeinen jyrkkä nousu. Näen jo parkkitalon, sitten hallintorakennuksen ja pian päärakennuksen. Se levittäytyy eteeni. Luo varjon. Suurenee. Lähestyy.

Lähestyy.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com