Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Subscribe RSS

 Sairaanhoitoa keskiajalta ja lähimenneisyydestä
04.09.2018 19:40 | Mika Kähkönen

Helena Hirvonen (toim.): Decursus morbi – taudin kulku: Näkökulmia terveyteen ja sairauteen keskiajalta nykyaikaan. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 10

Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys 2003. 131 s.

 

Olen sanonut, että kun kirja on valmis ja edelleen vain palaa teoksen lähteille, merkitsee se onnistunutta aihealuetta. Kuulostaa hienolta. Minusta ainakin. Joka tapauksessa lainasin Helena Hirvosen toimittaman kirjan Decursus morbi – taudin kulku Vaarakirjastosta vaiheessa, jossa en enää niinkään kerännyt tietoa menneiden aikojen hoitomuodoista. Aihe kiinnosti ihan muuten vaan.

Tuo Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja tarjoaa tietoa muun muassa nälkävuosista, kuinka huono ravitsemustaso soi kulkutaudeille seisovan pöydän rellestää. Rutto, kolera, lavantauti, punatauti, isorokko ja pilkkukuume niittivät kansaa, kukin vuorollaan, aina keskiajalta 1800-luvulle. Huippuvuosi Suomessa oli 1867. Vasta oli lehdessä juttu kuluvan vuoden huonosta viljatilanteesta. Ei meillä ole hyvät ihmiset mitään hätää verrattuna menneisiin aikoihin. Ruispalat eivät lopu ja aamupuuroa piisaa.

Mielenkiintoista oli lukea keinoista, joilla taudeilta yritettiin välttyä. Postia savustettiin ja pestiin viinietikassa ja matkailijoita pidettiin karanteenissa. Vampyyritarinoista pitäviä kinnostaa ehkä kirjoitukset veren parantavasta voimasta. Sellainen kaveri kuin Marsilio Ficino suositteli 1400-luvun lopulla nautiskelemaan nuorukaisen vasemman käden avatusta suonesta unssin pari verta. Paras hetki tähän oli nousevan kuun aika. Eikä Ficino ollut ajatuksineen suinkaan yksin. Ja jostainhan sitä piti aloittaa. Pitkä matka on tultu nykyajan veren- ja elinsiirtoihin. Verenkierron keksi muuten William Harvey vuonna 1628, tiedoksi vaan.

Mitä vielä? Vaikka mitä, esimerkiksi kansanomaisista synnytyksistä lähihistorian afrikkalaiseen aids-pommiin ja sieltä supisuomalaiseen 1800-luvun hourulaan. ”Tule kanssani kylpyyn” olisi voinut laulaa 80-luvun iskelmän sanoin. Vai olisiko kylpyterapian sijaan mieluisampaa lepuuttaa aivoja hikoilemalla märissä kääreissä, tai maata ”hullunkirstussa” harvasilmäisen verkon alla ilman mahdollisuutta nousta. Riittäisikö pikakuurina muutama viikko, vai pannaanko kerralla muutama vuosi. On varmaa tietoa, että verkkosänkyjä käytettiin Suomessa vielä vuonna 1925. Häkkisängythän (jotka toki ovat ihan eri juttu) pääsivät otsikoihin vasta muutama päivä sitten (29.8.), kun yllätystarkastuksen tuloksena löytyi Honkalampi-keskuksen kehitysvammaisten laitos- ja asumisyksiköistä kolme häkkisänkyä, yksi käytössäkin. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea pitää häkkisänkyjä kidutuksena. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan. En ota kantaa. Näissäkin asioissa taitaa päteä vähän sama logiikka kuin susien suojelussa. Ihmiset, jotka eivät oikeasti joudu koskaan huolestumaan lampaistaan, ulkokoirastaan, tai metsän keskellä koulutietään kulkevista lapsistaan, pitävät kovinta ääntä. Oliko tuo kannanotto? Ei minusta. Totesinpahan vaan.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com