Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Tutkimusmatka Suomen kiehtovimpiin aavepaikkoihin
14.11.2018 15:37 | Mika Kähkönen

Mauri Karvonen: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 2 – Hyytävä matka Suomen historiaan jatkuu

Nemo 2018. 336 s.

 

Tuossa lokakuun alkupuolella lueskelin sanomalehti Karjalaista ja pysähdyin juttuun, jossa kerrottiin kaupunginteatterin kummituksesta. Teatterihan sijaitsee siis Rantakadulla kaupungintalon yhteydessä. Pytinki on yksi kaupungin ylpeyden aiheista. Se on Eliel Saarisen suunnittelema ja valmistunut vuonna 1914. Kummitus oli jutun mukaan nimetty Hilpaksi ja siitä oli ja on edelleen useita silminnäkijähavaintoja. Hilpan taustoja on spekuloitu. Onko kysymyksessä mahdollisesti vääryyttä kärsinyt ja putkaan (aikaisemmin talossa oli sellainen) kuollut nainen, vai 1930-luvulla mustasukkaisuuskohtauksen seurauksena Teatteriravintolassa ammuttu kohtalotar? Aika hienoa! Tai siis ei. Tarkoitan tätä kummitusjuttua ja muutakin kaupungintalon historiaa, jota voi kuvata veriseksi ja värikkääksi. Väreistä ensimmäisenä tulee mieleen punainen ja valkoinen. Viittaan vuoden 1918 tapahtumiin.

Lehtijutun päätteksi mainittiin tietojen lähde, historian- ja rajatiedon tutkija FM Mauri Karvonen ja hänen kirjauutuutensa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 2. Kakkonen. Siis toinen jo, harmittelin. Miten se ensimmäinen oli päässyt livahtamaan ohitseni? Pitkään en ehtinyt harmitella, kun luin yleisötapahtumasta. Karvonen oli tulossa luennoimaan aiheesta Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle. Tilaisuus oli juuri otollinen omaehtoiselle itsensä sivistämiselle. Reissu kannatti. Ostin tietysti kirjan molemmat osat ja kuuntelin kirjailijaa suurella mielenkiinnolla. Sen ykkösosan sain muuten vasta myöhemmin postissa, jos joku miettii miksi luin kirjat ”väärässä järjestyksessä”. Tässä tapauksessa sillä ei ole merkitystä.

Teoksen mukana lukija pääsee tutustumaan ainutlaatuisiin vierailukohteisiin aina Helsingistä Joensuuhun, Kristiinankaupunkiin, Jyväskylään ja Ouluun, vain joitain mainitakseni. On linnaa, teatteria, kartanoa, hotellia ja kokonainen kummitusten kaupunki. Tienoita yhdistää yliluonnolliset kokemukset mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Valot syttyvät ja sammuvat miten tahtovat, näkymättömät ratsukot laukkaavat, esineet ja huonekalut vaihtavat paikkaa, ihmishahmoja ilmestyy ja katoaa, kuuluu askeleita, eikä ketään ole paikalla – ei pitäisi olla.

Jokaisen paikan kohdalla voi miettiä kalmojen taustoja. Kuka entisistä asukkaista ja paikanhaltijoista on jäänyt ikiajoiksi sijoilleen? Tähän Mauri Karvonen suo vaihtoehtoja esittelemällä kohteiden omistussuhteita ja tärkeitä ihmisiä, aina historian ensimmäisistä merkinnöistä lähtien. Draamaa heidän elämässään on riittänyt. Maiden ja mantujen, kuin myös kiinteistöjen ja rakennusten käyttötarkoitus on ehtinyt vuosien saatossa vaihtua moneen kertaan. Uhkana on ollut tulipaloja, pommituksia ja heitteillejättöä. Joistain tiloista ei ole yksinkertaisesti huolehdittu ja ne ovat olleet vaarassa rappeutua. Onneksi ei. Siitä todisteena Karvosen teokseen on sisällytetty runsain määrin valokuvia. Tekee mieli vierailla paikan päällä. Tuovathan aaveet nyt pientä lisäjännitystä majoittua vaikka hotelli Seurahuoneelle Helsinkiin. Tiedä vaikka vaalea nainen seuraisi juhlakerroksen parvekkeelta aamupalaani. Liekö nainen vuonna 1972 kuollut hotellin johtaja Anna?

Asia, mikä jäi harmittamaan, on se, että muilla kummituksia on enemmän kuin meillä Joensuussa. Kuopiossakin! Hilppa on meidän ainoa. Ehkäpä hän on sitäkin rakkaampi. Viimeksi eilen vilkuilin kaupungintalon tornia, kun juoksin iltapimeällä joen rannassa. Halusin niin uskoa, että hän kurkisteli lennokasta askeltani jostain yläikkunasta. Varmasti katsoi.


( Päivitetty: 16.11.2018 15:23 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com