Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2019
31123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Viulunrakentaja keskitysleirillä
12.01.2019 18:35 | Mika Kähkönen

Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu

(El violi d'Auschwitz, 1994)

Suom. Satu Ekman. Bazar 2018. 142 s.

 

Kirjoja julkaistaan hirvittäviä määriä. Vain murto-osasta saan koskaan edes kuulla ja niistäkin todella harva päätyy käsiini ja luettavaksi, varsinkin kirjat, jotka eivät kuulu varsinaiseen lempigenreen – minun kohdallani rikoskirjallisuuteen. Epäilen, että mieltymysten tunnustaminen leimaa minua. Voisi kysyä, mikä dekkareissa on niin erityistä. Voisi vastata, että hyvän ja pahan taistelu, äärirajat, moraali ja oikeudenmukaisuus. Mutta silloinhan kirjallisuuden kenttä laajenee, niin kuin nyt kävi, kun sain netin kautta vihiä Maria Àngels Angladan teoksesta Auschwitzin viulu. Hommasin sen ja luin.

Anglada (1930-1999) kertoo kirjassaan keskitysleirillä valmistetun viulun, sekä sen rakentajan tarinan. Kirjailija itsehän teki elämänuransa opettajana ja kääntäjänä, mutta myös esseistinä ja kriitikkona ja on yksi Katalonian merkittävimpiä kirjailijoita ja katalaanin kielen vaalijoita. Kotimaassaan teos on saavuttanut klassikon aseman ja on ensimmäinen suomennos Angladan tuotannosta. Hän halusi kertoa holokaustin tuhoista ja nostaa voittajien sijaan sankareiksi voitetut. Juuri heidän muistolle Auschwitzin viulu on omistettu.

Niin kuin teoksen kääntäjä Satu Ekman esipuheessaan mainitsee, vangin rakentama viulu kuljettaa romaanin tarinaa eteenpäin ihmisarvon, kunniallisuuden, tahdonvoiman, taiteen, toivon ja voiton vertauskuvana. Kuten Anglada perehtyi kirjoitusprosessissaan viulun rakentamiseen, sekä juutalaisuuden ja antisemitismin historiaan, on myös kääntäjä varmistanut työnsä lopputuloksen. Katalaanin nyansseista hän sai vastauksia katalonialaiselta kääntäjäkollegaltaan ja jopa viulurakennuskohtaukset on tarkistutettu alan suomalaisella ammattilaisella. Pakostakin tulee mieleen tarinan viulunrakentajan Danielin pikkutarkkuus. Ei voi kuin ihailla. Hyvin soi. Tekisi mieli vaatia encore ja aloittaa kirja alusta.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com