Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2019
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

Subscribe RSS

 Itkupotkuraivarin taustat
01.03.2019 17:35 | Mika Kähkönen

Joseph Burgo: Narsistit lähelläsi – Tunnista ja toimi oikein

(The Narcissist You Knoy, 2015)

Suom. Risto Mikkonen. Scanria 2018. 287 s.

 

Ihmisten käyttäytyminen, sen syyt ja seuraukset kiinnostavat. Oma varsinkin. Kaikki lähtee omasta itsestä. Kohtele muita, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, on sanottu. Silti aina silloin tällöin kitkaa syntyy. Yllättävän usein joudun pidättelemään itseäni. Olen mielestäni oikeassa. Se mitä koen sisälläni ja mitä tuon julki saattavat poiketa toisistaan paljonkin. Olen melkoinen kyräilijä. Kadehdin muita ja saatan suuttua pienistä, jälkikäteen ajateltuna vähäpätöisistä asioista. Saatan räjähtää, tai vaihtoehtoisesti vetäytyä surkuttelemaan kohtaloani. Haen huomiota, melkein kerjään sitä. Taidan olla hankala tyyppi. Narsisti. Mutta olenko heistä hankalimmasta päästä? Otin selvää. Sopivaksi välineeksi osui kirjamessuhankinta Helsingistä, amerikkalaisen filosofian tohtori Joseph Burgon kirjoittama teos Narsistit lähelläsi: tunnista ja toimi oikein.

Burgolla on yli 30 vuoden kokemus avioliitto- ja perheterapeuttina. Hän on psykoanalyytikko ja hänellä on kliinisen psykologin pätevyys. Voinee luottaa hänen sanaansa. Kirjassaan Narsistit lähelläsi hän erittelee narsismin syy-yhteyksiä ja sen ilmenemismuotoja niin kotona, työssä, harrastustoiminnassa, kuin julkisuudessakin. Esimerkkitapauksista voi löytää julkisuuden mahtimiehiä ja naisia.

Äärimmäisellä narsistilla on oikeastaan kaksi psykologista piirrettä, jotka määrittelevät häntä: suuret kuvitelmat itsestä ja empatian puute. Aika paha! Onneksi Burgo tarjoaa selviytymiskeinoja ryhmän edustajan kohtaamiseen. Niitä ei ole paljoa, voi nyt jo sanoa, varsinkin äärimmäisten tapausten kohdalla. Parasta olisi vain irrottautua ja jättää tyyppi rauhaan – omaan arvoonsa. Aina se ei ole mahdollista. Keinot vaihtelevat riippuen missä suhteessa olet tuohon niljakkaaseen. Ihan ensimmäisenä on hyvä tunnistaa oma turhamaisuus. Kannattaako käydä kilpasille, tyyliin, kumpi on oikeassa? Voi tietysti pyrkiä asettamaan rajoja, joiden ylityttyä se on bänks. Helpommin sanottu kuin tehty, eikö? Äläkä kosta, se vain pahentaa tilannetta. Kehitä mieluummin mielikuva kiukuttelevasta lapsesta.Yritä ymmärtää. Siinä voi auttaa seuraavat sanat.

Tohtorismies puhuu ydinhäpeästä, narsistisista loukkauksista, ja puolustusmekanismeista. Niin kuin mainitsin, olisi tärkeää tunnistaa oma turhamaisuus ja pyrkiä antamaan periksi. Paljon auttaa, kun mieltää ajatuksen, että narsistisen käyttäytymisen takana on aina häpeä. Aina! Tällaisen ihmisen taustoista löytyy kärsimystä ja kipua, jota vastaan hän puolustautuu. Hän yrittää tuntea olonsa hyväksi ja osoittaa olevansa ihmisenä arvokas. Tiedostamaton häpeä muovaa persoonallisuutta. Hän pakenee omaa pienuuttaan, puutteellisuuttaan ja arvottomuuttaan. Kun hän tulee loukatuksi (jollaiseksi hän tulkitsee ihan rakentavankin arvostelun), se horjuttaa narsistin omanarvontunnetta. Hän vähättelee loukkausta, tai eristäytyy siltä, välttelee, tai päinvastoin raivostuu. Hän etsii väärän syyllisen; muiden vika. Pyrkimys on aiheuttaa pahaa oloa ja siirtää oma paha olo vastapuoleen. Konstit on monet, riippuen minkä tyypin narsistista on kysymys. Heitähän löytyy aina kiusaajasta mahtailijaan, viettelijästä kaikkitietävään, omahyväisestä kostonhaluiseen ja jopa addiktoituneeseen tapaukseen. Siis riippuvuussairaatkin ovat omalla tavallaan narsisteja. Samoin heidän rakkaat hoivaajansakin, ne/ me läheisriippuvaiset.

Kirjan luettuani tuli ihan ensimmäisenä mieleen käyttää uusia oppejani aseina. Ei hyvä. En voi alkaa osoitella ihmisiä ja kysellä heidän ydinhäpeästään. Mieluummin, kun seuraavan kerran suutahdan ja koen että arvokkuuttani on loukattu, kannattaa katsoa peiliin. Jospa en sittenkään anna samalla mitalla takaisin. Jospa en sittenkään pue kateuttani ja halveksuntaani sanoiksi. Ihan sivumainintana, olen loistava piilovittuilija. Iän karttuessa se on onneksi jäänyt useimmiten piiloon ja jäänyt sanomatta kokonaan. Pikku esimerkki: Työkaveri jakoi Facebookissa kuvan Balilta. Oli kotiin lähdön aika ja ”osa sielua” jäi kuulemma kaukomaahan. Teki mieli vastata, että ”sama mulla Heinävaaran kanssa”.

 

Tietoruutu: Heinävaara on maalaislähiö noin kahdenkymmenen kilometrin päässä kanta-Joensuusta. Olin saunaillassa.

 

Tuo heittoni olisi voinut mennä läppänä, mutta kyllä, kyllä sen taustalla olisi hemmetti soikoon ollut rehti suomalainen kateus. Peukutin toki päivitystä. Se mitä taas voin tehdä on tarkastella ihan uudella silmällä tulenkatkuisia Twitter-keskusteluja, joissa kaikki ovat oikeassa, eikä kukaan. Ettei asiaa liikaa demonisoitaisi, niin sanottakoon, että meistä kaikista löytyy narsistisia piirteitä. Se on normaalia. Eipäs ole, onpas, eipäs ole!


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com