Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Ikiaikaisen pahuuden lähteillä
07.08.2013 07:04 | Mika Kähkönen

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö

(The Silent Girl, 2011)

Suom. Ilkka Rekiaro. Otava 2011. 349 s.

 

Avovaimoni on kirjakerhossa. Joka kuukaisi sieltä tulee kuukauden kirja, jonka hän unohtaa perua ja joutuu sitten lähettämään takaisin. Tällä kertaa kirja pidettiin.

Viihdyn Tess Gerritsenin kirjojen parissa. Tiedän olevani poikkeava, ainakin kirjailijan lukijoiden joukossa, nimittäin suurin osa heistä on naisia. Vaan eipä haittaa. Alunperin taisi olla niin, että joitain vuosia sitten pääsi lukeminen loppumaan ja päädyin selaamaan avovaimoni kirjoja – löytyisikö sieltä jotain itselleni käypää luettavaa ja löytyihän sieltä. Gerritsen ei ole ainoa tapaus, mutta puhutaan nyt vain hänestä ja hänen pari vuotta sitten ilmestyneestä jännitysromaanista Hiljainen tyttö.

Tess Gerritsen on Yhdysvaltalais-kiinalainen entinen lääkäri, joka aloitti kirjailijanuransa romanttisella viihteellä ja päätyi lopulta trilleristiksi. Tausta näkyy hänen tuotannossaan edelleen, mutta ei häiritsevästi. Luulen kuitenkin, että hän joutuu vaimentamaan taustaviuluja tarkoituksella, tai jos ei hän, niin ainakin hänen kustannustoimittajansa. Ei ihmissuhteiden kuvailussa mitään pahaa ole, en minä sillä, mutta johonkin on vedettävä raja. Vaikka sitten veteen.

Hiljaisessa tytössä etsivä Jane Rizzoli ja kuolinsyyntutkija Maura Isles joutuvat etsimään kättä pidempää, nimittäin Bostonin Chinatownista löytyy pelkkä naisen käsi. Löytyyhän siitä totta kai loputkin ja päästään rikospaikalle ja ruumiinavaus-saliin, kuten asiaan kuuluu. Rikospaikalta löytyy pari karvaa, joiden ei kuuluisi olla siellä. Ne, sekä naisen muut taustat johdattavat tutkijat vanhojen kiinalaisten uskomusten lähteille, sekä jo aikaisemmin tapahtuneen Red Phoenixin verilöylyksi nimetyn joukkomurhan pariin. Nousee esille väite, ettei kaikki mennyt viiden ihmisen kuolemaan johtaneessa tragediassa niin kuin pöytäkirjassa sanotaan. Tähän saakka syyllisenä on pidetty kiinalaista kokkia, joka tekojensa päätteeksi olisi surmannut myös itsensä. Mitä enemmän tutkijat asiaa tonkivat, sitä omituisemmaksi se muuttuu. Verilöylyn uhreja yhdistää aluksi sattumana pidetty seikka. Kahden perheen lähes samanikäiset tyttäret ovat kadonneet jäljettömiin. Arvatkaa vain onko se sattumaa. Arvatkaa.

Tess Gerritseniä on helppo lukea. Jos päähenkilö on vihainen, kirjailija ilmoittaa sen ja näin lukijan ei tarvitse miettiä miksi henkilöhahmo puhisee, kopisuttaa kantapäitään, tiuskii, tai jopa paiskoo ovia. Hänen tapaansa voisin lisätä tähän selitteen, että edellä mainittu on ironiaa. Kuitenkin, kirjailijan vahvuus on hänen tieteellinen taustansa, sekä juuri tämän teoksen kohdalla kiinalaiset juuret. Kun hän kertoo tutkimuksista, ihan vaikka karvojen analyysistä, tulee se kuvatuksi seikkaperäisesti ja kiinnostavalla tavalla. Sukutaustoihinsa hän viittaa loppusanoissaan, joissa hän kertoo inspiraation lähteenä toimineen äitinsä tarinat, joita tämä oli lapsuutensa aikana Kiinassa saanut kuulla. Aaveita, salaperäisiä kamppailulajeja ja sankarillisia Apinakuninkaita. Siinä on mistä tarinaa ammentaa. Kertominen jää Tessille ja sen hän kyllä taitaa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com