Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2829301234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930311

Subscribe RSS

 Kentzie vs. itämafia
02.05.2014 09:24 | Mika Kähkönen

Dennis Lehane: Kuutamomaili

(Moonlight Mile, 2010)

Suom. Arto Schroderus. Tammi 2012. 287 s.

Kuutamomaili tarjoaa Angela Gennaroon ja Patrick Kenzieen tutustuneille ja heihin ystävystyneille rikoskirjallisuuden ystäville kuulumisia. Heillä on nelivuotias suloinen tytär Gabriella (Gabby) ja he asuvat edelleen, itseoikeutetusti, Bostonissa. Asumismuoto ei ole itsestään selvyys. Laskut on maksettava, eikä Patrickin satunnaiset yksityisetsivähommat tuota riittävästi. Turvallisuusalan suuryritys Duhamel-Standiford palkkaisi miehen vakituiseen työsuhteeseen enemmän kuin mielellään, ellei sankarimme olisi niin pirun oikeanmielinen. Patrickilta ei vain yksinkertaisesti riitä ymmärrystä esim. ympäristörikoksiin syyllistyvälle suuryritykselle. Ei riitä, että hän tekee työnsä ja käräyttää yksittäisen työntekijän urkinnasta. Pitää olla oikea asenne. Angela taas on jättänyt takaa-ajot ja tulitaistelut jo aikaisemmin, mikä on pienen lapsen äidille ihan hyväksyttävää ja aloittanut sosiaalialan opinnot.

Patrick joutuu valintojen eteen, kun kahdentoista vuoden takainen tuttavuus Beatrice McCready ottaa yllättäen yhteyttä. Silloin he olivat toimittaneet naisen siskontytön, nelivuotiaan Amandan sieppaajien kynsistä takaisin äidilleen Helenelle. Näistä tapahtumista voit lukea sarjan aikaisemmasta teoksesta Muisto vain, jolle Kuutamomaili onkin tavallaan itsenäistä jatkoa. Tyttö on nyt kuusitoista ja taas kadonnut. Lyhyen juupas eipäs -venkoilun jälkeen Patrick ottaa taloudellisen riskin ja lähtee etsimään häntä. Rahaa ei nimittäin etsinnöistä ole luvassa. Riski ei jää vain taloudelliseksi, kun mukaan astuu itämafia, äänenvaimentimella varustetut revolverit ja psykopaattilapsensieppaajamurhaajat. Jälleen ollaan myös moraalisten kysymysten äärellä. Hyvä ja paha vaihtavat paikkaa, kuin rivitanssissa.

Aina, kun vääryydet kohdistuvat lapsiin, on syytä huolestua tuplasti. Se on kuin joulurauha. Pienempiä on suojeltava. Noihin sanoihin voisi kiteyttää koko Kenzie-Gennaro-sarjan ja Lehanen perusfilosofian. Jos kyse ei ole lapsista, niin sitten muista vähempiosaisista ja marginaalin edustajista, jotka eivät pysty omilla voimillaan puolustamaan itseään. Samalla kirjailija tutustuttaa lukijansa paikalliskulttuuriin. Totutun turistikierroksen sijaan mies esittelee julkisivun sijaan (myös) ikävän kääntöpuolen. Silti toivo elää. Sellainen löytyy perheestä, parisuhteesta ja lapsista. Kuulostaa melkein vaalipuheelta, amerikkalaiselta sellaiselta.


( Päivitetty: 02.05.2014 09:32 )

 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com