Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
29123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Moni on kotiinsa kuollut
31.03.2016 17:53 | Mika Kähkönen

Lars Kepler: Vainooja

(Stalker, 2014)

Suom. Kari Koski. Tammi 2015. 617 s.

 

Nainen tapetaan kotiinsa. Kuolemaan edeltävistä hetket on taltioitu Youtubeen ja esitetty poliisille. Keskusrikospoliisi on keinoton. Vain Joona Linna voisi saada pysäytettyä sarjamurhaajan. Se ei vain ole mahdollista. Ei ainakaan Lars Keplerin rikosromaanisarjan viidennen suomennetun teoksen Vainooja alkuasetelman perusteella. Todisteiden ja silminnäkijähavaintojen perusteella Joona Linna on kuollut.

Eipäs olekaan.

Tällä kertaa Joona Linnan sijaan tapahtumia seurataan sarjamurhaajiin, spree killereihin ja stalkkereihin erikoistuneen asiantuntijan Margot Silvermanin ja psykiatri Erik Maria Barkin näkökulmasta. Psykiatri Bark saa yrittää saada vaimonsa löytäneen ja tapahtumista järkyttyneen aviomiehen muistin palautumaan. Hän saa sessiosta kyllä oivalluksen joo, mutta voiko hän paljastaa sitä poliiseille. Jos hän on oikeassa, joku matkii hänen aikaisemmin pakkohoitoon toimittamaansa murhamiestä, Rocky Kyrklundia. Tai mikä vielä pahempaa, Rocky on alun perinkin ollut syytön. Paha paikka. Paljastaako epäilynsä, vai säilyttääkö maine ja asema? Nimittäin taisi käydä niin, että hänellä saattoi, ehkä, jäädä pari pikkujuttua mainitsematta virkavallalle, kun järjesti miestä säilöön. Mainetta ja asemaa arvokkaampia asioita on, saa Erik huomata. Paljon arvokkaampia.

Ja nyt, Joona Linnan paluu.Turvallisuuspoliisista sairauslomalla oleva Saga Bauer saa oikeuslääketieteen tutkija Nålenilta hyviä uutisia. Aikaisemmin hän on ampunut hänen ja Joona Linnan yhdessä jahtaaman psykopaattimurhaaja Jurek Walterin mielestään hengiltä. Kroppa oli ajautunut koskeen ja päätynyt eläkkeellä olevan suntion rantaan. Tai siis pelkkä torso oli ajautunut ja senkin suntio oli polttanut krematoriossa tuhkaksi. Vain sormi oli jäänyt talteen. Ja nyt sormi varmistuu Jurekin omaisuudeksi. Vaara ohi.

Saga saa tutkijalta Da Vinci koodi -tyylisen vihjeen Joonan olinpaikasta ja matkustaa syrjäiselle seudulle Suomeen. Sinne Joona on vetäytynyt viettämään laatuaikaa jo aikaisemmin maan alle painuneen tyttärensä ja vaimonsa kanssa. Vakavasti sairas vaimo on ehtinyt jo kuolla ja tyttärelläkin on opiskeluhaaveita maailman äärissä, joten Joona on vapaa auttamaan entisiä kollegoitaan Tukholmassa. Paluu kovasti rähjääntyneelle pitkäletti risuparralle ei ole helppo. Lonkkakin reistaa. Alkaa Rocky Balboa -tyylinen treeni, höystettynä itämaisilla taistelulajeilla ja kortisonilla. Itse tutkimukset hän joutuu hoitamaan epävirallisesti, salapoliisityyliin.

Lars Kepler, eli Aleksander Ahndoril ja Aleksandra Coelho Ahndoril ovat taas onnistuneet luomaan viihdyttävät teoksen. Mikä saa lukijan mielenkiinnon säilymään yli kuusisataa sivua, mietin. Ainakin vaihtelevat tapahtumapaikat, vaihtuvat näkökulmahenkilöt, yllättävät juonenkäänteet, hiippailukohtaukset, täpärät pelastumiset ja säälimätön psykopaattimurhaaja. Joonan hahmoonkin on löydetty uutta virkistävää kulmikkuutta. Stephen King on sanonut, että lukijoita on aina vain vaikeampi pelotella. Kaikki on niin nähty. Ruotsalainen kirjailijakaksikko on ottanut käsittelyyn yksityiskodin koskemattomuuden. Jos missä, omassa kodissa ihmisten pitäisi olla turvassa.

Tätä kirjoitellessa eletään maaliskuun loppua. Seuraava Kepler -tuote Playground on ollut kauppojen hyllyllä jo hyvän tovin. Pariskunnan tahti on kohdallaan. Voi vain sanoa, että juuri näin hoidetaan kirjailijan hommat, jos mielii elättää sillä itsensä ja elättää hyvin.


( Päivitetty: 09.04.2016 22:50 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Jatkoa Joona Linna dekkarisarjalle
08.01.2014 20:52 | Mika Kähkönen

Lars Kepler: Nukkumatti

(Sandmannen, 2012)

Suom. Anu Koivunen. Tammi 2013. 529 s.

Pääsin paistattelemaan isänpäivän alla Suomalaisessa kirjakaupassa vierailevana kirjailijana. Hieno tapahtuma. Paikallisen kirjailijayhdistys Ukrin edustaja haastatteli minua ja paikalla oli yleisöä, jopa sellaista, joka oli varta vasten tullut minun vuokseni. Muitakin siis kuin sukulaisia. Bonuksena sain kuulla, että myös minut palkitaan esiintymisestä. Sain valita minkä vain kirjan myyntihyllystä. Arvatkaa minkä otin?

Nukkumatti on kirjasarjan neljäs teos ja jatkaa komisario Joona Linnan tarinaa. Tällä kertaa liikutaan aralla alueella. Joona on aikaisemmin joutunut lavastamaan vaimonsa Summan ja pienen tyttärensä Lumin kuoleman. Vaihtoehtona oli silloin perheen joutuminen sarjamurhaajan kynsiin. Luonnollisesti menetys varjostaa miehen elämää. Mielen päällä on samalta ajalta myös katoamistapaus. Kolmentoista vuoden ajan Joona on ollut varma, että Jurek Walterin nimellä esiintynyt sarjamurhaaja ei toiminut yksin. Hänen teoriaansa ei uskonut kukaan, ennen kuin yksi kadonneista, Mikael Kohler-Frost ilmestyy kuin tyhjästä rautatiesillalle. Nuoreksi mieheksi varttunut Mikael puhuu olleensa Nukkumatin hallussa. Sehän tarkoittaa, etteivät Joonan rakkaimmat ole edelleenkään turvassa. Piileskelyn on jatkuttava. Toisaalta päätä nostaa mahdollisuus. Joona on ehtinyt jo hylätä toivon jälleennäkemisestä. Jos apuri saataisiin kiinni, olisivat Summa ja Lumi vapaita palaamaan maan pinnalle.

Totuuden Nukkumatista tietää vain suljetulle osastolle suljettu sadistinen Hannibal, anteeksi Jurek. Lipsahdus oli tahallinen, mutta perusteltu. Mielleyhtymälle ei mahda mitään. Väkisin ruotsalaisversio saa mielessäni Thomas Harrisin luomuksen kasvot. Jotta tutkijat pääsisivät Jurekin juttusille, on jonkun heistä soluttauduttava laitokseen yhdeksi psykopaateista. Samalla hän joutuu asettamaan itsensä suoraan hengenvaaraan. Alttiina on vähintäänkin vapaus ja mielenterveys.

Työryhmä Ahndorilin juonessa on jälleen kerran imua, joka koukuttaa, yllättää ja palkitsee. Luvut on pätkitty maksimissaan neljään sivuun, joten takakanteen voisi lisätä tekstin: soveltuu keskittymishäiriöisille. Onhan sekin keino saada kirjalle paksuutta. Pikku poikana tuhrasin isän kirjoihin tikku-ukkoja, kun löysin tekstin välistä aukkoja. Miksei niihin muka saisi piirtää?

Teoksessa on käytetty kaikkia tiedossa olevia draaman keinoja. Kirjailijapariskunta on laatinut reseptin, joka toimii kuin Ikean kalusteiden kokoamisohjeet. Ai silti on vaikea koota? Ei kannata harmitella. Ei kaikista ole menestyskirjailijoiksikaan.


( Päivitetty: 31.03.2016 17:37 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Moni on kotiinsa kuollut
31.03.2016 17:37 | Mika Kähkönen

Lars Kepler: Vainooja

(Stalker, 2014)

Suom. Kari Koski. Tammi 2015. 617 s.

 

Nainen tapetaan kotiinsa. Kuolemaan edeltävistä hetket on taltioitu Youtubeen ja esitetty poliisille. Keskusrikospoliisi on keinoton. Vain Joona Linna voisi saada pysäytettyä sarjamurhaajan. Se ei vain ole mahdollista. Ei ainakaan Lars Keplerin rikosromaanisarjan viidennen suomennetun teoksen Vainooja alkuasetelman perusteella. Todisteiden ja silminnäkijähavaintojen perusteella Joona Linna on kuollut.

Eipäs olekaan.

Ennen Joona Linnan paluuta poliisit turvautuvat psykiatri Erik Maria Barkiin. Hän saa yrittää saada vaimonsa löytäneen ja tapahtumista järkyttyneen aviomiehen muistin palautumaan. Psykiatri saa sessiosta kyllä oivalluksen joo, mutta voiko hän paljastaa sitä poliiseille. Jos hän on oikeassa, joku matkii hänen aikaisemmin pakkohoitoon toimittamaansa murhamiestä, Rocky Kyrklundia. Tai mikä vielä pahempaa, Rocky on alun perinkin ollut syytön. Paha paikka. Paljastaako epäilynsä, vai säilyttääkö maine ja asema? Nimittäin taisi käydä niin, että hänellä saattoi, ehkä, jäädä pari pikkujuttua mainitsematta virkavallalle, kun järjesti miestä säilöön. Mainetta ja asemaa arvokkaampia asioita on, saa Erik huomata. Paljon arvokkaampia.

Ja nyt, Joona Linnan paluu.Turvallisuuspoliisista sairauslomalla oleva Saga Bauer saa oikeuslääketieteen tutkija Nålenilta hyviä uutisia. Aikaisemmin hän on ampunut hänen ja Joona Linnan yhdessä jahtaaman psykopaattimurhaaja Jurek Walterin mielestään hengiltä. Kroppa oli ajautunut koskeen ja päätynyt eläkkeellä olevan suntion rantaan. Tai siis pelkkä torso oli ajautunut ja senkin suntio oli polttanut krematoriossa tuhkaksi. Vain sormi oli jäänyt talteen. Ja nyt sormi varmistuu Jurekin omaisuudeksi. Vaara ohi. Saga saa tutkijalta Da Vinci koodi -tyylisen vihjeen Joonan olinpaikasta ja matkustaa syrjäiselle seudulle Suomeen. Sinne Joona on vetäytynyt viettämään laatuaikaa jo aikaisemmin maan alle painuneen tyttärensä ja vaimonsa kanssa. Vakavasti sairas vaimo on ehtinyt jo kuolla ja tyttärelläkin on opiskeluhaaveita maailman äärissä, joten Joona on vapaa auttamaan entisiä kollegoitaan Tukholmassa. Paluu kovasti rähjääntyneelle pitkäletti risuparralle ei ole helppo. Lonkkakin reistaa. Alkaa Rocky Balboa -tyylinen treeni, höystettynä itämaisilla taistelulajeilla ja kortisonilla. Itse tutkimukset hän joutuu hoitamaan epävirallisesti, salapoliisityyliin.Tällä kertaa Joonan sijaan tapahtumia seurataan sarjamurhaajiin, spree killereihin ja stalkkereihin erikoistuneen asiantuntijan Margot Silvermanin ja Erik Maria Barkin näkökulmasta.

Lars Kepler, eli Aleksander Ahndoril ja Aleksandra Coelho Ahndoril ovat taas onnistuneet luomaan viihdyttävät teoksen. Mikä saa lukijan mielenkiinnon säilymään yli kuusisataa sivua, mietin. Ainakin vaihtelevat tapahtumapaikat, vaihtuvat näkökulmahenkilöt, yllättävät juonenkäänteet, hiippailukohtaukset, täpärät pelastumiset ja säälimätön psykopaattimurhaaja. Joonan hahmoonkin on löydetty uutta virkistävää kulmikkuutta. Stephen King on sanonut, että lukijoita on aina vain vaikeampi pelotella. Kaikki on niin nähty. Ruotsalainen kirjailijakaksikko on ottanut käsittelyyn yksityiskodin koskemattomuuden. Jos missä, omassa kodissa ihmisten pitäisi olla turvassa.

Tätä kirjoitellessa eletään maaliskuun loppua. Seuraava Kepler -tuote Playground on ollut kauppojen hyllyllä jo hyvän tovin. Pariskunnan tahti on kohdallaan. Voi vain sanoa, että juuri näin hoidetaan kirjailijan hommat, jos mielii elättää sillä itsensä ja elättää hyvin.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com