Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Uutta, unohdettua ja vanhan kertausta
26.05.2017 22:24 | Mika Kähkönen

Tapani Bagge: Se murhaa joka osaa – Dekkarin tekemisen taito

Docendo 2016. 211 s.

 

Tuskin liioittelen jos tituleeraan Hämeenlinnalaisen kirjallisuuden ja kirjoittamisen monitaitajan Tapani Baggen (s. 1962) yhdeksi suomidekkarin kantavista voimista. Oikeastaan vain runot puuttuvat miehen julkaisukatalogista. Se murhaa joka osaa on ymmärtääkseni hänen sadas teoksensa ja samalla osoitus, ettei kirjailija pidä kynttilää vakan alla, vaan julistaa luovan kirjoittamisen ilosanomaa ilman rajoituksia. Siitä käy hyvänä osoituksena vaikka nyt Oriveden opistolla luotsatut kesäkurssit. Niitä hän on pyörittänyt vuodesta 2004 lähtien. Dekkaripaja on tänäkin vuonna 3.-8. 7, tosin Tampereella Ahlmanin kampuksella.

Mitä itse Se murhaa joka osaa teokseen tulee, on se verrattavissa itse kerättyyn karkkipussiin: kaikki maistuu. Tiiviisti, mutta monipuolisesti koottu kirja tutustuttaa lukijansa proosan kirjoittamisen prosessiin rikoskirjallisuuden näkökulmasta. Paljon on samaa muun kertomakirjallisuuden kanssa, voi huomata, mutta dekkarigenre tuo tekstin tuottamiseen ja varsinkin sen lopputulokseen omat lisälaatuvaatimuksensa. Laadukkaan dekkarin kirjoittaminen on valtava haaste, eikä siihen ryhtyvä pääse ainakaan helpommalla – paitsi tietenkin jos ottaa hommasta ennakkoon selvää. Aina ei tarvitse kiivetä perse edellä puuhun. Sitä silmällä pitäen Bagge on kirjoitusoppaansa koonnut. Samaa asiaa ajaa osioiden loppuun laaditut harjoitustehtävät.

Kirja sisältää tietoa dekkarikirjallisuuden eri alalajeista ja vinkkejä vaikka nyt hyvän henkilöhahmon, juonenkulun ja miljöön luomiseen. Bagge on koonnut luettavaksemme mukavan nipun oppi-isien laatimia sääntöjä, melko tarkkojakin, ja esittelee myös omansa. Kaikki säännöthän ovat rikottavissa, jos tietää mitä tekee ja lopulta omat säännöt ratkaisevat.

Ristiriita, jännitteet, jännitys. Johtolangat, rytmi, koukut. Kuulostaa nyrkkeilyltä. Se ei ole sattumaa. Jos joku pitäisi tyrmätä, niin sitten lukija. Siinä kirjan kirjoittaja on onnistunut aina uransa alkuajoista lähtien. Tiedän sen. Itse ahmin nuorukaisena FinnWestejä, samaan aikaan kun isä hekotteli vieressä Jerry Cottonin käänteille. Molemmissa Baggella on sormensa pelissä 1980-luvun alkupuolelta aina 1990-luvun puoleen väliin saakka. Ensimmäinen aikuisten romaani Puhaltaja ilmestyi häneltä vuonna 2002. Miten yhteispeli toimi kustantajan kanssa? Oliko Puhaltaja ensimmäinen yritelmä? No, niistäkin voit lukea käsillä olevasta teoksesta. Ihan vihjeenä, jokainen hengentuotettaan tarjoava painii samojen haasteiden kanssa.

Jos kirjasta jää nälkä ja varmasti jää, on kirjailija koonnut sen loppuun kattavan luettelon lähdeteoksista. Kannattaa käydä vilkaisemassa myös bloggaukseni kirjasta Näin rikoskirjani ovat syntyneet (toim. Paula Arvas & Kirsi Luukkanen), sekä Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon dekkareiden tapahtumapaikkoihin keskittyvästä tietokirjasta Tappavat tienoot. Mainitsematta ei voi jättää myöskään Kai Ekholmin ja Jukka Parkkisen kirjaa Pidättekö dekkareista. Sen ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo yli kolmekymmentä vuotta. Antoisaa luettavaa sekin.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Tapani Bagge: Paha kuu
20.09.2012 22:33 | Mika Kähkönen

Ristiinkusetusta

Tapani Bagge: Paha kuu

Book Studio 2003. 196 s.

 

Tapani Baggen ensimmäisestä aikuisten rikosromaanista Puhaltajasta tutut Hämeenlinnan alamaailman ja poliisikunnan edustajat jatkavat Pahassa kuussa sitä minkä parhaiten osaavat, eli rötöstelevät, käyttäytyvät väkivaltaisesti, vetävät kamaa ja jahtaavat roistoja. Poliisit osallistuvat näistä lähinnä viimeisenä mainittuun.

Jarkka Nurminen yrittää olla sotkeentumatta mihinkään rikolliseen ja keskittyä perheeseensä. Totta kai hänen vaimonsa Riikan alaikäinen velipoika Ile karauttaa pihaan varastetulla Roverilla, jonka penkin alta löytyy piripurkki. Purkkiakin pahempi on auton edellinen haltija Ransu, joka on juuri ennen auton katoamista laittanut kaverinsa ja asiakkaansa Jimin hengettömäksi x 3 (laskutoimituksen vastaus löytyy kirjasta). Juonen toinen haara seuraa Leksa Miettistä, jonka päätoimi on kaupata varastettuja aseita. Tämän saman aiheen vuoksi miestet tiet yhtyvät, kun he ottavat vastaan tilaustyön. Tarkoitus olisi tyhjentää asevarasto. Kun kaikki kusettaa kaikkia, ei tästäkään toimituksesta tule loppujen lopuksi yhtikäs mitään.

Konkarikirjailijalta käy huumevenkuloiden sielunmaailman kuvailu mallikkaasti. Kaikilla on yksi yhteinen tavoite: saada päiväannoksensa. Siihen he pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin, punovat yksinkertaisia, jopa naiiveja juoniaan, valehtelevat ja hakkaavat ketä vain missä vain. Bagge tuo kaikkein iljettävimmätkin teot lukijan silmien eteen mitään salaamatta, mitään pois jättämättä. Jossain vaiheessa nuo piruparat melkein säälittivät.

Tällä kertaa virkavallan edustajat Leila Pohjanen (tai Pohjonen) ja Taisto Nikkilä jäävät auttamatta sivurooliin. Hörhöjen seikkailuissa riittää toki luettavaa, joten liika poliisien sekaantuminen vain haittaisi sekoilua. Kaikkine sivuhenkilöineen sekoilijoita riittääkin, jopa siihen saakka että he sekoittuvat välillä keskenään. Ymmärryskykyni lisäksi syypää saattaa löytyä todella lyhyistä luvuista ja kiivaasti vaihtuvista näkökulmahenkilöistä. Tähän kohtaan voisin esittää kömpelön vertauksen autoista ja kirjailijoista. Siinä missä auton vaihtuessa on ominaisuudet opeteltava, jotta ajonautinto olisi sujuvaa, on myös kirjailijan kirjoitustyyli omaksuttava ennen kuin pääsee kunnolla sisällön kyytiin. Pitäisihän minun entisenä Finn Westin lukijana Baggen tyyli jo osata. Tosin silloin olin n. 30 vuotta nuorempi, kasvattelin genitaalialueen karvoitusta ja madalsin ääntäni kaveriporukassa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Tapani Bagge: Puhaltaja
14.02.2011 20:43 | Mika Kähkönen

Tapani Bagge: Puhaltaja

Book Studio. 2002. 187 s.

Kirjan päähenkilö Jarkka Nurminen vapautuu vankilasta ja yrittää löytää todellisen syyllisen murhaan, josta hänet tuomittiin. Mies risteilee pitkin ja poikin Hämeenlinnaa ja törmää matkan varrella entisiin tuttuihinsa, sekä hyvässä että pahassa.

Mielestäni kaikkia henkilöitä yhdistää yksi tekijä - he kaikki ovat jollain tavalla säälittäviä. Monet heistä vaikuttavat suorastaan heikkolahjaisilta, mutta vilpittömän sympaattisilta. Tämän vuoksi kirjaa lukiessa ei oikein osannut suuttua pahimmallekaan roistolle.

Tapani Bagge on pitkän linjan dekkaristi. Puhaltaja on hänen ensimmäinen aikuisten rikosromaaninsa. Tätä ennen mies ehti hämmenttää useampaakin lientä, kuten Jerry Cottonin bourbonia tuon lehtisarjan sivuilla. Puhaltajan tyyli on rentoa, lonkalta ampuvaa ja kevyttä, siis parasta kirjallisuutta rentoutumistarkoitukseen. Parempi kuin jalkakylpy.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com