Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Subscribe RSS

 Tapani Bagge: Paha kuu
20.09.2012 22:33 | Mika Kähkönen

Ristiinkusetusta

Tapani Bagge: Paha kuu

Book Studio 2003. 196 s.

 

Tapani Baggen ensimmäisestä aikuisten rikosromaanista Puhaltajasta tutut Hämeenlinnan alamaailman ja poliisikunnan edustajat jatkavat Pahassa kuussa sitä minkä parhaiten osaavat, eli rötöstelevät, käyttäytyvät väkivaltaisesti, vetävät kamaa ja jahtaavat roistoja. Poliisit osallistuvat näistä lähinnä viimeisenä mainittuun.

Jarkka Nurminen yrittää olla sotkeentumatta mihinkään rikolliseen ja keskittyä perheeseensä. Totta kai hänen vaimonsa Riikan alaikäinen velipoika Ile karauttaa pihaan varastetulla Roverilla, jonka penkin alta löytyy piripurkki. Purkkiakin pahempi on auton edellinen haltija Ransu, joka on juuri ennen auton katoamista laittanut kaverinsa ja asiakkaansa Jimin hengettömäksi x 3 (laskutoimituksen vastaus löytyy kirjasta). Juonen toinen haara seuraa Leksa Miettistä, jonka päätoimi on kaupata varastettuja aseita. Tämän saman aiheen vuoksi miestet tiet yhtyvät, kun he ottavat vastaan tilaustyön. Tarkoitus olisi tyhjentää asevarasto. Kun kaikki kusettaa kaikkia, ei tästäkään toimituksesta tule loppujen lopuksi yhtikäs mitään.

Konkarikirjailijalta käy huumevenkuloiden sielunmaailman kuvailu mallikkaasti. Kaikilla on yksi yhteinen tavoite: saada päiväannoksensa. Siihen he pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin, punovat yksinkertaisia, jopa naiiveja juoniaan, valehtelevat ja hakkaavat ketä vain missä vain. Bagge tuo kaikkein iljettävimmätkin teot lukijan silmien eteen mitään salaamatta, mitään pois jättämättä. Jossain vaiheessa nuo piruparat melkein säälittivät.

Tällä kertaa virkavallan edustajat Leila Pohjanen (tai Pohjonen) ja Taisto Nikkilä jäävät auttamatta sivurooliin. Hörhöjen seikkailuissa riittää toki luettavaa, joten liika poliisien sekaantuminen vain haittaisi sekoilua. Kaikkine sivuhenkilöineen sekoilijoita riittääkin, jopa siihen saakka että he sekoittuvat välillä keskenään. Ymmärryskykyni lisäksi syypää saattaa löytyä todella lyhyistä luvuista ja kiivaasti vaihtuvista näkökulmahenkilöistä. Tähän kohtaan voisin esittää kömpelön vertauksen autoista ja kirjailijoista. Siinä missä auton vaihtuessa on ominaisuudet opeteltava, jotta ajonautinto olisi sujuvaa, on myös kirjailijan kirjoitustyyli omaksuttava ennen kuin pääsee kunnolla sisällön kyytiin. Pitäisihän minun entisenä Finn Westin lukijana Baggen tyyli jo osata. Tosin silloin olin n. 30 vuotta nuorempi, kasvattelin genitaalialueen karvoitusta ja madalsin ääntäni kaveriporukassa.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com