Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Karin Fossum: Murtuma
19.06.2011 18:31 | Mika Kähkönen

Karin Fossum: Murtuma

(Brudd, 2006)

Suom. Tarja Teva. Johnny Kniga 2007. 332 s.

Erikoinen, yllättävä. Kirjan sisältö tosiaankin on sitä mitä takakansi lupaa ja takakannen vuoksi sen lainasinkin. Eli siis kirjailijan kotiin tunkeutuu mies, joka haluaa tarinansa kerrottavan. Alkuasetelma on, ettei mies ole varsinaisesti millään lailla kiinnostava, vaan suorastaan tylsä taidegallerian työntekijä. Miehen päivät toistavat itseään, kunnes galleriaan tulee maalaus, joka lumoaa miehen ja laittaa harkitsemaan sen ostoa. Taulun kaltainen kallis ostos sotii miehen varovaista elämäntyyliä vastaan, kuten kylmettynyt tyttökin, joka ilmestyy galleriaan lämmittelemään. Mies ei pysty vastustamaan tyttöä, vaan tarjoaa tälle pikkusormensa sijaan kupillisen kahvia. Tyttö ei vie koko keitintä, vaan sen sijaan jotain muuta.

Mikä teoksesta tekee erikoisen on tapa jolla Fossum kertoo miehen tarinan. Hän tekee heti ensimmäisillä riveillä selväksi, että kysymyksessä on sepitelmä, jossa kirjailija luo miehen tarinaa ja samaan aikaan keskustelee tämän kanssa miehen elämästä, suhteestaan tarinoidensa hahmoihin ja itsestään kirjailijana. On tietysti selvää, että romaanin kirjailija on yhtä lailla mielikuvituksen tuotetta, mutta missä määrin, se jää itseltäni pimentoon. Haluan kuitekin uskoa että tarinan kirjeailijassa on paljon Fossumia itseään. Monet hänen ajatuksistaan ainakin täsmäsivät omieni kanssa, kun nyt olen harrastellut näitä kirjoitushommia jo kymmenen vuotta aktiivisesti. Teosten hahmot tosiaankin seuraavat arkipäivässä mukana ja voin tarkalleen kertoa mihin kukin heistä on omassa kuvitteellisessa elämässään jäänyt. Yksi heistä halaa ystävänsä avovaimoa eteisessä, yksi lähestyy grillikatosta vuokramökin pihamaalla ja yksi tapaa tarkkailuosaston kansliassa kouluaikojensa ihastuksen. Jokainen heistä haluaa tarinansa kerrottavan, kuten herra Alvar Eide Fossumin teoksessa Murtuma. Tämä ei muuten ole dekkari.

Itse Eide kaikessa munattomuudessaan käväisi välillä pikkuisen epäuskottavan puolella. On vaikea kuvitella, että ketään noin selkärangatonta ihmistä on olemassakaan. Tässä se ei tietenkään haitannut, koska Eideähän ei tosiaan ole olemassa. Kirjan parasta antia oli luvut, joissa palattiin kirjailijan työhuoneeseen ja pohdittiin hänen ja hahmojensa suhdetta. Se toi mieleeni ajatukseni, joka tunki mieleeni jonkin kirjoituskilpailun yhteydessä. Mietin silloin, että kirjoittaisin tarinan, jonka joukkoon lipsahtaisi kirjoittajan muistiinpanot. Niissä tämä kirjailija purkaisi turhaumiaan välillä rajullakin kielenkäytöllä. Mikä olisi lopputulos? Tämä kilpakirjoittaja tietysti voittaisi, mutta ei varsinaisella kilpatekstillään, vaan näillä muistiinpanoillaan. Ehe.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com