Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Tami Hoag: Maaksi jälleen
13.07.2011 19:06 | Mika Kähkönen

Tami Hoag: Maaksi jälleen

(Dust to dust, 2000)

Suom. Anu Niroma. WSOY 2001. 363 s.

Sen on pakko johtua minusta. Miten muuten muka kokisin Tami Hoagin kirjan Maaksi jälleen sekavaksi? Miten muuten muka minusta tuntuisi, että nainen jankkaa samaa asiaa? Miten muuten muka kirja alkaisi haukotuttaa kahden sivun jälkeen? Onhan naisen teoksia ollut kuitenkin kokonaista viisi kappaletta 20 viikon sisällä New York timesin bestseller-listalla. Ja onhan naisen huikea kirjailijanura jatkunut jo 23 vuotta. Se johtuu minusta.

Tällä hetkellä odotan hänen uusinta suomennettua teostaan Hautaa syvemmällä, joka minun pitäisi arvioida Ruumiin kulttuuri-lehteen. Tietenkin uutterana poikana halusin tutustua kirjailijan aikaisempaan tuotantoon ja löysin kirjastosta luvussaan toisen suomennetun romaanin. Kaikkein mieluimmin olisin lukenut tietenkin sen kaikkein ensimmäisen, järjestyksen mies kun olen, mutta ei mahda mitään.

Oletteko koskaan kuulleet kirjasta, joka kertoo poliiseista, jotka selvittävät rikosta ja märehtivät omaa eloaan? Tämä on sellainen. Tällaisia kirjoja kutsutaan dekkareiksi, eikä siinä varsinaisesti ole mitään vikaa. Tarkemmin sanottuna Maaksi jälleen kertoo etsiväparista Sam Kovacista ja Nikki Liskasta, jotka saavat tutkittavakseen poliisikollegansa outoa hirttäytymiskuolemaa. Tapausta ollaan julistamassa ikäväksi onnettomuudeksi hieman liian nopeaan tahtiin, mikä muutaman muun asianhaaran lisäksi saavat etsiväparin uteliaisuuden heräämään. Kuvioon kuuluu seksuaalisia vähemmistöjä, korruptiota, läpinäkyvää mediaseksikkyyttä ja tietenkin lisää kuolemia. Lopputulos ei pahemmin yllätä.

Jotenkin tuntuu, että toisen teoksensa kohdalla Hoagia on vaivannut liika yrittäminen. Henkilöhahmot ovat lähes alleviivatun karskeja, ikävät ihmiset osoitetaan ennen kuin lukija voi itse tehdä heistä johtopäätöksiä. Kaikki rividuunarit ovat laiskoja, asennevammaisia ja tyhmiä.  Sitten kun kirjailija laittaa päähenkilönsä suuhun ontuvia vertauksia ja kaskuja sopimattomalla hetkellä, alkaa lukiessa harmittaa. Niin kuin olisin halunnut pitää tästä kirjasta. On ihan okei, että viljellään hirtehistä huumoria kovan stressin alla, teen sitä itsekin työssäni, mutta en koskaan kenekään läheisen ihmisen ollessa hädän keskellä. No, sovitaan, että tämä romaani oli sen suuren ja mahtavan esikoisen jälkeinen aallonpohja ja pääsen uutukaisen kohdalla korjaamaan käsityksiäni Tami Hoagista.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com